Tähän väliin "vähän" helpompi kunnostusurakka.
Löyty Porvoon vanhan kaupungin antiikkiliikkeestä pari veistä, joilla molemmilla hintaa 20€. Toinen täysin FUBAR (sarvikahvat halkeilleet, liuskottuneet ja palasiakin puuttu, sekä terä loppuunkulunut) ja se saikin jäädä hyllyyn. Tämän nyt työnalla olevan veitsen ohitin kertaalleen, koska mielestäni hinta oli turhan korkea, kun kahvatkin näytti olevan selluloidia, mutta koska mitään muuta järkevää en putiikeista löytänyt (yksi kolmiosainen Gillette kyllä jäi kaupan hyllyyn, eli jos jotakuta höylämiestä kiinnostaa, niin Jokikadulta Rihkamakadun ja Mannerheiminkadun väliseltä pätkältä löytyvästä antiikkiliikkeestä voi käydä ihmettelemässä
), niin pienen tuumailun ja kahvitauon jälkeen päätin kuitenkin käydä uudelleen katsomassa tätä veistä, koska en halunnut tyhjin käsin lähteä kotiin.
Veitsi vaikutti pikaisen tutkiskelun jälkeen olevan täysin iskemätön ja pieniä tummumia terässä ja likaista kahvaa lukuunottamatta kuin tehtaalta juuri tullut, joten päätin napata sen mukaan.
Kotosalla sitten kevyen vesi-saippuapesun jälkeen rupesin ihmettelemään kahvaa tarkemmin, koska tuntuma ei ollut aivan muovinen ja kahvan materiaalivahvuus oli todella minimaalinen ja tästä heräsi pieni epäilys, josko olisi kerrankin käynyt tuuri.
Ankaraa nettiselailua norsunluun ominaisuuksista ja tunnistamisesta, sekä tietysti testailua; "hammasta vasten naputtelu"-testi - check, vuosirenkaiden epäsäännönmukaisuus - check, pienet sahan/viilan jäljet kahvojen sisällä - check, hyvin ohuet kahvat - check, sekä muita netissä vastaan tulleita vahinkoa tekemättömiä testejä, joista kaikki viittasi norsunluuhun. Varmistukseksi vielä tarkistin USB-mikroskoopilla "schregerin viivat", jotka näyttivät olevan yli 115 asteen kulmassa, eli kyseessä mitä varmimmin on ihka aitoa norsun syöksyhammasta.
Itse tykkään myös pyrkiä selvittämään aikakauden, jolloin omat veitseni on valmistettu, joskaan tässä tapauksessa sen tarkka rajaus on varsin haastavaa, koska valmistajan nimeä, tai muitakaan johtolankoja ei tässä veitsessä juuri ole. Veitsessä on merkintä "Sheffield - England", joten se on suurimmalla todennäköisyydellä valmistettu 1891 jälkeen, koska silloin tuli Madridin sopimuksen myötä voimaan määräys valmistusmaan mainitsemisesta - tätä ennen veitsissä luki vain valmistuspaikka esim. "Sheffield".
Veitsessä mainittu hotelli Australia taas valmistui 1891 ja purettiin 1971, eli kovin tarkkaa aikaa ei tuostakaan saa pääteltyä. Pitänee jatkaa salapoliisin työtä vielä myöhemmin.
Työsarkaa tässä veitsessä ei käytännössä ollut juuri lainkaan - kevyt pesu saippualla ja harjalla, sekä terän kiillotus Autosolin tahnalla saivat sen uuden veroiseksi - lukuunottamatta todella pientä micro pittingiä terän sivuissa.
Pientä keskittymisongelmaa terällä kylläkin on, mutta siitä toivottavasti selvitään kevyellä pinnin naputtelulla.
Tässä vielä muutamat kuvat veitsestä:
Kuten näkyy, niin kahvat on todella ohuet verrattuna muihin materiaaleihin. Kuvassa vertailukohteena muovinen kilppari-imitaatio;
Tässä vertailukohtaa toisesta kuvakulmasta, ylimpänä sarvikahvallinen, keskellä em. muovinen ja alimpana sitten tämänkertainen löytö:
Tästä näkyy varsin selvästi nuo epäsäännölliset kasvurenkaat, jotka siis faux ivoryssä ovat suorempia ja tasasin välein toisistaan:
Nyt terottamaan ja ajamaan.