Charunin restaurointiblogi

Välineiden kunnostaminen, rakentelu yms.
Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 31 Maalis 2015, 17:01

Elevator kirjoitti:Sen voi porata sen reiän esimerkiksi 4-5mm kokoon. Täyttää sen messinkitapilla. Silloin sen uuden reiän voi tehdä mihin tahansa terän lapetta.
Niinniin, eli periaatteessa sleevaus, paitsi tangolla ja reippaammalla reiällä..
Ongelmaks tuossa luultavasti muodostuu se, että tuon alkuperäisen reiän vieressä (aiemmassa kuvassa reiän yläreunassa) on materiaalia ~1.2mm ja kun toi reikä on niin soikea, niin sitä on luultavasti todella vaikea, tai jopa mahdoton saada pyöreäksi ilman, että reikä tulee jo reunasta yli.. :?

Elevator
Viestit: 337
Liittynyt: 30 Tammi 2015, 20:22
Paikkakunta: Paimio

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Elevator » 31 Maalis 2015, 17:20

En ehkä poraisi niin reunaan itse, keskemmälle ja muokkaisin sen messinkipalan sitten vasaran kanssa sinne äärilaitaan. Ei tästä tavasta tietenkään voi sanoa onko se oikea vai väärä tai toista merkittävästi parempi. On tullut harrastettua noita muita mekaanisempia asioitakin ja siellä olen oppinut välttämään esim kemiallista metallia jos mahdollista.

Pääasia että saat sen reiän täyteen ja siitä niin lujan että voit porata täysin uuden reiän.

Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 31 Maalis 2015, 17:30

Sanotaan nyt, että eipä se nestemetalli/epoksi itellekään ensisijainen vaihtoehto ole ja aivan varmasti paremman saa, jos ihan oikealla metallilla täyttää vanhan reiän, mutta tosiaan tuon reiän muoto, koko ja sijainti tekee ko. operaatiosta vähintäänkin haastavan.
Toki, jos ois pääsy kunnolliselle metallipajalle, niin reiän vois tehä just siihen kohtaan kun itestä tuntuu, mutta epäilen, että kotivälineillä kun tuota lähtee poraamaan, niin se reikä tulee tasan siihen kohtaan, jossa tuon vanhan reiän keskikohta on - ts. liian lähelle reunaa..

Pitää kattoa mitä tuohon keksii..

suorama
Viestit: 4
Liittynyt: 04 Maalis 2015, 18:27

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja suorama » 01 Huhti 2015, 08:35

Poraaminenhan kannattaa tehdä tuolta siistimmän reiän puolelta ja mahdollisimman vähän esillä olevalla terällä, mielellään pylväskoneella.
Messinkitappi sopivasti pidempi kuin terän paksuus, että naputellessa täyttää mahdolliset jäljelle jääneet epätasaisuudet. Hiomalla sitten ylimääräinen pois, jos jäi. Noin ainakin itse lähtisin yrittämään.

Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 02 Huhti 2015, 04:16

Messingillä varmasti alkuun yritän tuon reiän täyttää, mutta saa nähdä miten käy (tuosta lausahduksesta on kyllä muodostunut jo jonkun moinen teema tälle projektille :D).

Hommat jatkuu, eli nyt rupee olemaan 600 paperilla hiomiset valmiit:
Kuva
Kuva

Salamavalo korostaa naarmuja, mutta nyt ne rupeaa olemaan siinä mallilla, ettei niitä kynnellä edes tunne joten on aika siirtyä 1000 hiekkapaperiin. :)

Enklannista saapui litra tuota mystistä neatsfoot oilia, johon sarvet pääsivät kylpemään:
Kuva

Saa nähä miten käy. :P

Elevator
Viestit: 337
Liittynyt: 30 Tammi 2015, 20:22
Paikkakunta: Paimio

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Elevator » 02 Huhti 2015, 11:29

mielenkiintoista nähä miten öljy toimii, itse en ole koettantut tuollaista.

Minä jatkaisin kyllä vielä tuon terän kanssa, näyttää siltä että dremelin jäljet ovat syvemmällä mihin 600 yltää järkevällä työmäärällä. Saattaisi olla joku 320 josta lähtisin ylöspäin.

Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 02 Huhti 2015, 15:46

Elevator kirjoitti:mielenkiintoista nähä miten öljy toimii, itse en ole koettantut tuollaista.

Minä jatkaisin kyllä vielä tuon terän kanssa, näyttää siltä että dremelin jäljet ovat syvemmällä mihin 600 yltää järkevällä työmäärällä. Saattaisi olla joku 320 josta lähtisin ylöspäin.
Ulkomaisilla foorumeilla aika moni tuntuu vannovan ton nimeen sarvikahvojen kanssa, mutta selvää aikamäärettä "riittävälle" uittamiselle en ole saanut. Voipi olla, että lilluvat pääsiäisen yli tuossa öljyssä, kun aika moni puhuu päivistä noin vanhan sarven tapauksessa.

Dremelin jäljet on nyt sillä mallilla, ettei niitä kynnellä rapsuttaessa tunne, eli hyvin lähellä ollaan. Ajattelin siirtyä "etuajassa" hienompaan paperiin minimoidakseni poistetun materiaalin terästä, vaikka työmäärää se lisääkin.
Tosin, ois mulla kyllä tuolla kaapissa 320:aakin. :D

suorama
Viestit: 4
Liittynyt: 04 Maalis 2015, 18:27

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja suorama » 02 Huhti 2015, 19:30

Ite joskus oppinut, että ensin tasoitetaan sopivalla karkeudella sellaiseksi kuin lopputulema halutaan. Sitten aina vain hienommalla poistetaan edellisen paperin jäljet. Jos menee hienompaan ennen kuin pinta on tasainen, ei siitä oikein tasaista saakaan.
Tämä siis vain ajatus, ei vaatimus tai neuvo ;)

Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 10 Huhti 2015, 05:29

suorama kirjoitti:Ite joskus oppinut, että ensin tasoitetaan sopivalla karkeudella sellaiseksi kuin lopputulema halutaan. Sitten aina vain hienommalla poistetaan edellisen paperin jäljet. Jos menee hienompaan ennen kuin pinta on tasainen, ei siitä oikein tasaista saakaan.
Tämä siis vain ajatus, ei vaatimus tai neuvo ;)
Joo, näinhän siinä sitten kävi. :D
Ei saanut mitään aikaan 600 paprulla kolmen illan aikana, niin siirryin sitten karkeempaan ja johan alko tapahtua! :lol: Ei vieläkään ihan kaikki jäljet ole sileenä, mutta selvää edistystä kuitenkin on tapahtunut:

Kuva

Kuva


Kyllä tää tästä vielä. :D


Edit. On muuten vänkä laitos toi USB-mikroskooppi; testailin vähän tuon käyttöä ja maksimisuurennos näyttää suunnilleen tuolta:

Kuva

Kuvassa siis työn alla olevan Fredrick Reynoldsin varressa F:n ja R:n välissä oleva piste:

Kuva

:shock:

Tarkastelin myös leikkuujälkeä parin päivän sängestä:

Kuva

:twisted:

Charun
Viestit: 95
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 07:19

Re: Charunin restaurointiblogi

Viesti Kirjoittaja Charun » 13 Heinä 2015, 07:58

Jatketaanpa täälläkin, vaikka kovinkaan ihmeellistä ei ole veitsien osalta kerennytkään tekemään; F.R. odottelee edelleen lopullista kiillotustaan ja pylväsporakonetta, jotta saa pinneille porattua kunnolliset reiät.
Välissä toki piti jotain päästä säätämään, niin eBaystä bongattu Wade & Butcherin No1 (Shakespere) mustalla sarvikahvalla tuli otettua käsittelyyn.
Kyseinen veitsi oli jo myyjän puolesta putsattu ja kiillotettu, joten itselleni jäi lähinnä teroitus neatsfoot-öljykylvyn jälkeen. Ja olipahan siinäkin hommaa; kolmena yönä sai tuota perkelettä hinkata yhteensä ~20h verran, johtuen (luultavasti) alkuperäisen omistajan varsin omalaatuisesta hoonaustyylistä tulleesta kummusta veitsen selkään. Sen kun yhdistää myyjän käsittelyssä todennäköisesti tuhoutuneeseen alkuperäisen terän muotoon (terän muodossa siis ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta tuon selässä olleen kyttyrän takia teroitus olisi hoitunut huomattavasti helpommin, jos myyjä ei olisi ollut ihan niin innokas kiillottaessaan terää laitaa myöten), sekä ei-niin-laadukkaaseen 240/1000 kiveen, jonka karkeampikaan puoli ei kovin tehokkaasti materiaalia poistanut, niin työmäärän sai melko "helposti" kasvatettua noihin lukemiin. :D

Kun teräkulma oli saatu resetoitua, niin lopputeroitus olikin varsin helppoa ja mukavaa - arsenaalina 3000/8000 (selvästi laadukkaampi synteettinen kivi) ja Walesin liila Llyn Melynllyn (~12k) luonnonkivi slurryllä ja ilman, sekä tietysti stroppaus balsalla ja nahalla. :)
Ajaminen tuolla oli pelkkää iloa ja siinä vaiheessa kun pääsi veitsen vaahtoon upottamaan ei tuo aiemmin musertavalta tuntunut urakka enää haitannut lainkaan. :D

Tuon jälkeen tosin päätin, että jatkossa en kovin helposti rupea ostelemaan puoliksi kunnostettuja veitsiä, joista ei tiedä mitä "kunnostaja" on käytännössä tehnyt veitsen geometrialle, vaan pitäydyn joko uusissa, kokonaan kunnostetuissa, tai täysin kunnostamattomissa veitsissä omien hankintojeni osalta, jos ei tule jotain "must have"-harvinaisuutta vastaan. :mrgreen:


Niin joo - tulihan tuossa eilen käytyä Fiskarssin antiikkimarkkinoilla ja sieltä mukaan tarttu seuraava setti, vaikka eräs toinen parranajaja kiersikin edelläni poimien marjat kakusta (kyllä, olen hieman katkera Markun löytämästä koristeselkäisestä Sheffieldistä, mutta onneksi veitsi sentään löysi hyvän kodin alan harrastajan luota :mrgreen:):

Kuva

Pari Eskilstunan frame backiä, joista toinen kaipaa uutta kahvaa ja toinen uutta selkärankaa, sekä viimeinkin omiin mieltymyksiin sopiva vaahdotuskuppi, jossa on tappimainen kahva ja muoto on matala, sekä avoin. Kaikki muut markkinoilta löytyneet oli omasta mielestä liian "kuppimaisia" (ts. kupin yläreuna kaareutuu sisäänpäin), pohja on liian syvälle menevä (eli sisus on lähinnä pallomainen), tai sitten kahva oli jotenkin väärän mallinen.
Kun ominaisuudet oli enemmän kuin kohdillaan, niin kupin huima 2€:n hintalappukaan ei muodostunut esteeksi. :mrgreen:
Myös Eskilstunan teräkset irtosi mielestäni sopuhintaan 5€/kpl ilman tinkaamisia ja ne pääsivät pesun jälkeen kylpemään - kahvallinen neatsfoot-öljyyn ja vaihtokahvaa kaipaava terä CRC:hen siinä toivossa, että litku saisi framen alta sakkaa irti sen verran, että terän ja framen saisi erilleen osien pysyessä ehjänä (kuivana loppui usko ruotsalaisen teräksen rasituskestävyyteen :D).


Edit. Sen verran pitää vielä lisätä, että omalla kohdalla tuo neatsfoot oil on sarvikahvojen kohdalla (veikkaan myös toimivan luulle, mutta moista materiaalia ei ole itselleni vielä eksynyt) päässyt vakkarikaman asemaan, koska toimii sen verran hyvin niiden luonnollisen jouston ja värin palauutamiseen. Myös muista materiaaleista valmistettujen kahvojen kohdalla tuo näyttää toimivan varsin hyvin pinttyneen p*skan irroituksessa, kun antaa pari päivää lillua. ;)

Vastaa Viestiin