Jatketaanpa täälläkin, vaikka kovinkaan ihmeellistä ei ole veitsien osalta kerennytkään tekemään; F.R. odottelee edelleen lopullista kiillotustaan ja pylväsporakonetta, jotta saa pinneille porattua kunnolliset reiät.
Välissä toki piti jotain päästä säätämään, niin eBaystä bongattu Wade & Butcherin No1 (Shakespere) mustalla sarvikahvalla tuli otettua käsittelyyn.
Kyseinen veitsi oli jo myyjän puolesta putsattu ja kiillotettu, joten itselleni jäi lähinnä teroitus neatsfoot-öljykylvyn jälkeen. Ja olipahan siinäkin hommaa; kolmena yönä sai tuota perkelettä hinkata yhteensä ~20h verran, johtuen (luultavasti) alkuperäisen omistajan varsin omalaatuisesta hoonaustyylistä tulleesta kummusta veitsen selkään. Sen kun yhdistää myyjän käsittelyssä todennäköisesti tuhoutuneeseen alkuperäisen terän muotoon (terän muodossa siis ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta tuon selässä olleen kyttyrän takia teroitus olisi hoitunut huomattavasti helpommin, jos myyjä ei olisi ollut ihan niin innokas kiillottaessaan terää laitaa myöten), sekä ei-niin-laadukkaaseen 240/1000 kiveen, jonka karkeampikaan puoli ei kovin tehokkaasti materiaalia poistanut, niin työmäärän sai melko "helposti" kasvatettua noihin lukemiin.
Kun teräkulma oli saatu resetoitua, niin lopputeroitus olikin varsin helppoa ja mukavaa - arsenaalina 3000/8000 (selvästi laadukkaampi synteettinen kivi) ja Walesin liila Llyn Melynllyn (~12k) luonnonkivi slurryllä ja ilman, sekä tietysti stroppaus balsalla ja nahalla.
Ajaminen tuolla oli pelkkää iloa ja siinä vaiheessa kun pääsi veitsen vaahtoon upottamaan ei tuo aiemmin musertavalta tuntunut urakka enää haitannut lainkaan.
Tuon jälkeen tosin päätin, että jatkossa en kovin helposti rupea ostelemaan puoliksi kunnostettuja veitsiä, joista ei tiedä mitä "kunnostaja" on käytännössä tehnyt veitsen geometrialle, vaan pitäydyn joko uusissa, kokonaan kunnostetuissa, tai täysin kunnostamattomissa veitsissä omien hankintojeni osalta, jos ei tule jotain "must have"-harvinaisuutta vastaan.
Niin joo - tulihan tuossa eilen käytyä Fiskarssin antiikkimarkkinoilla ja sieltä mukaan tarttu seuraava setti, vaikka eräs toinen parranajaja kiersikin edelläni poimien marjat kakusta (kyllä, olen hieman katkera Markun löytämästä koristeselkäisestä Sheffieldistä, mutta onneksi veitsi sentään löysi hyvän kodin alan harrastajan luota
):
Pari Eskilstunan frame backiä, joista toinen kaipaa uutta kahvaa ja toinen uutta selkärankaa, sekä viimeinkin omiin mieltymyksiin sopiva vaahdotuskuppi, jossa on tappimainen kahva ja muoto on matala, sekä avoin. Kaikki muut markkinoilta löytyneet oli omasta mielestä liian "kuppimaisia" (ts. kupin yläreuna kaareutuu sisäänpäin), pohja on liian syvälle menevä (eli sisus on lähinnä pallomainen), tai sitten kahva oli jotenkin väärän mallinen.
Kun ominaisuudet oli enemmän kuin kohdillaan, niin kupin huima 2€:n hintalappukaan ei muodostunut esteeksi.
Myös Eskilstunan teräkset irtosi mielestäni sopuhintaan 5€/kpl ilman tinkaamisia ja ne pääsivät pesun jälkeen kylpemään - kahvallinen neatsfoot-öljyyn ja vaihtokahvaa kaipaava terä CRC:hen siinä toivossa, että litku saisi framen alta sakkaa irti sen verran, että terän ja framen saisi erilleen osien pysyessä ehjänä (kuivana loppui usko ruotsalaisen teräksen rasituskestävyyteen
).
Edit. Sen verran pitää vielä lisätä, että omalla kohdalla tuo neatsfoot oil on sarvikahvojen kohdalla (veikkaan myös toimivan luulle, mutta moista materiaalia ei ole itselleni vielä eksynyt) päässyt vakkarikaman asemaan, koska toimii sen verran hyvin niiden luonnollisen jouston ja värin palauutamiseen. Myös muista materiaaleista valmistettujen kahvojen kohdalla tuo näyttää toimivan varsin hyvin pinttyneen p*skan irroituksessa, kun antaa pari päivää lillua.